Uutta oikeuskäytäntöä elatusavun palauttamisesta

Ota yhteyttä

Uutta oikeuskäytäntöä elatusavun palauttamisesta

Kun tuomioistuin vahvistaa elatusavun tai päättää sen maksamisvelvollisuuden lakkaamisesta tai sen määrän alentamisesta, sen on samalla harkittava, mistä elatusvelvollisen maksuvelvollisuus alkaa tai muutostilanteissa onko jo maksettua elatusapua palautettava. Harkinnassa on otettava huomioon erityisesti lapsen etu. Korkeimman oikeuden hiljattain antama elatusavun palauttamista koskeva ratkaisu on jo aikaisemmin muodostuneen pääsäännön mukaisesti katsonut, ettei jo maksetun elatusavun palauttaminen ollut lapsen edun mukaista.

Elatusavun maksamisvelvollisuuden alkaminen vahvistamistilanteissa

Etävanhemman elatusavun maksuvelvollisuus ja elatusavun määrä voidaan vahvistaa tuomioistuimessa. Pääsääntöisesti tuomioistuin vahvistaa elatusavun suoritettavaksi kanteen vireilletulosta tai sitä myöhemmästä ajankohdasta. Aikaisemmasta ajankohdasta se voi määrätä vain erityisen painavista syistä, enintään kuitenkin yhden kanteen edeltävän vuoden ajalta.

Kanteen vireillepanon ajankohta on syytä ottaa huomioon jo siinä vaiheessa, kun elatusavuista aletaan neuvotella. Elatusapuja koskevien neuvottelujen jatkaminen ja kanteen nostamisen lykkääminen neuvottelujen takia saattaa johtaa siihen, että elatusapuja todellisuudessa menetetään ajalta ennen asian vireilletuloa oikeudessa. Käytäntö elatusapujen maksuvelvollisuuden määräämisestä ennen vireilletuloa mm. neuvottelujen johdosta vaihtelee tuomioistuimissa. Tuomioistuin ei välttämättä pidä neuvottelujen käymistä erityisen painavana perusteena maksujen määräämiseksi. Neuvottelujen pitkittyminen saattaa siten olla edullista maksavalle osapuolelle, mutta merkitä menetystä elatusavun saajalle.

Toisaalta jos elatusvelvollinen on vapaaehtoisesti maksanut edes osan elatusavuista ennen tuomioistuimen päätöstä, hän saa yleensä vähentää jo maksamansa erät lopullisesta elatusavusta.

Jo maksettujen elatusapujen palauttamisesta

Elatusapuprosessin jatkuessa tuomioistuimessa muutoksenhaun johdosta tai jo aikaisemmin tuomioistuimen toimesta tai sopimuksin maksettavaksi vahvistettuja elatusapuja alennettaessa jo maksettujen elatusapujen palauttamista elatusvelvolliselle osapuolelle koskeva kysymys voi tulla ajankohtaiseksi.

Näin esimerkiksi tilanteessa, jossa elatusapua maksanut etävanhempi nostaa tuomioistuimessa kanteen vaatimuksenaan, että hänen velvollisuutensa suorittaa lapselle elatusapua on lakkautettava tai että hänen maksamansa elatusavun määrää on alennettava.

Tällöin tuomioistuimen on alentaessaan elatusapuja tai määrätessään ne kokonaan lakkautettavaksi puolestaan harkittava, onko jo maksetut elatusavut palautettava takaisin etävanhemmalle kokonaan tai osittain.

Palauttamisvelvollisuus voi kuitenkin koskea ainoastaan kanteen vireillepanon jälkeen maksettuja elatusapuja ja pääsäännöksi on muodostunut, ettei lapsen lähivanhemman yleensä tarvitse palauttaa jo suoritettuja elatusapuja. Myös elatusapujen palauttamista koskeva uusin 31.10.2016 annettu korkeimman oikeuden ratkaisu vahvistaa oikeuskäytännössä aikaisemmin muodostunutta pääsääntöä.

Lapsen etu ja olosuhteet tuomioistuimen harkinnan perusteena

Laissa elatusavun palauttamisvelvollisuudesta ei ole säädetty tyhjentävästi, vaan tuomioistuimelle on jätetty asiassa harkintavaltaa. Harkinnan on kuitenkin perustuttava erityisesti lapsen etuun, jonka voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan elatusavun saaminen siltä vanhemmalta, jonka luona lapsi ei asu.

Tuomioistuimen on harkittava elatusavun palauttamista lapsen olosuhteiden ja toimeentulon kannalta. Toistuvaissuoritteisen, eli säännöllisesti kuukausittain maksettavan elatusavun kohdalla palauttamisvelvollisuutta ei yleensä määrätä, sillä näin maksettu elatusapu käytetään yleensä saajansa elatukseen sitä mukaa kun sitä on maksettu. Esimerkiksi lähivanhemman heikko taloudellinen asema ja puutteellinen elatuskyky voivat toimia osoituksena siitä, että maksetut elatusavut on jo käytetty lapsen elatukseen. Elatusavun palauttamisvelvollisuus voisi tällaisessa tilanteessa vaarantaa lapsen toimeentulon, mikä olisi selvästi lapsen edun vastaista. Tämän vuoksi jo elatukseen tosiasiallisesti käytettyjen varojen palauttamisen katsotaan usein olevan saajan kannalta kohtuutonta, sillä lapsen elatus ei saa vaarantua.

Kohtuullisuus elatusavun maksajan kannalta

Huomiota on kiinnitettävä kuitenkin myös elatusavun maksajan taloudellisiin olosuhteisiin. Jo maksetun elatusavun palauttaminen voi tulla kyseeseen vain tapauksissa, joissa sitä voidaan pitää kohtuullisena elatusavun maksuvelvollisen vähävaraisuuden tai muiden erityisten syiden johdosta. Tällöinkään lapsen toimeentulo ei palauttamisen johdosta saa vaarantua. Myös tässä yhteydessä on lapsen etu siten ensisijainen. Jos elatusavun maksajalla katsotaan olevan riittävästi elatuskykyä, palauttamatta jättämistä ei voida pitää hänen kannaltaan kohtuuttomana. Palauttamisvelvollisuuden arvioinnissa on siten kiinnitettävä huomiota ennen kaikkea lapsen etuun ja olosuhteisiin, mutta lisäksi on arvioitava myös elatusavun maksamisvelvollisen vanhemman olosuhteita.

Palauttamisvelvollisuudesta vielä eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa

Vaikka elatusavun palauttamista voidaan pitää poikkeuksellisena ratkaisuna, on palauttamisvelvollisuus toisinaan määrätty kertasuoritteisten elatusapujen kohdalla, kun elatusvelvollinen on maksanut yhdellä kertaa pidemmän ajanjakson elatusavut tai mahdollisesti koko elatusvelvollisuutensa määrän elatusvelvollisuudekseen katsottavalta ajalta ja suoritus on myöhemmin osoittautunut perusteettomaksi.

Myös tilanteissa, joissa elatusvelvollisuuden peruste raukeaa isyyden kumoutumisen seurauksena, pääsääntönä on, ettei palauttamisvelvollisuutta määrätä. Kuitenkin tapauksissa, joissa lapsen edustaja, eli yleensä lähivanhempi, on elatusapua vahvistettaessa tai vastaanottaessaan tiennyt, ettei mies ole lapsen isä, elatusapua voidaan joutua palauttamaan. Myös näissä tilanteissa palauttamiseen liittyy tuomioistuimen kohtuusharkintaa, jossa on otettava huomioon lapsen, lapsen edustajan sekä elatusapua suorittaneen miehen olosuhteet.

Lähteet:

Laki lapsen elatuksesta Gottberg Eva: Perhesuhteet ja lainsäädäntö. Turku 1997. KKO 1996:29 KKO 2005:60 KKO 2010:38 KKO 2016:74

Jaa

Yhteystiedot

Ota yhteyttä

Asiantuntijamme

Image of Sini Vaittinen
Sini VaittinenLakimies, Oikeustieteen maisteri, Kasvatustieteiden maisteri
Image of Kim Hakala
Kim HakalaLakimies, Oikeustieteen maisteri
Placeholder image for person without image
Samuli MalminenLakimies, Oikeustieteen maisteri
Image of Venla Pääkkönen
Venla Pääkkönen Oikeustieteen ylioppilas
Placeholder image for person without image
Anniina Purje Oikeustieteen ja kauppatieteen ylioppilas

Yhteystiedot

Ota yhteyttä

Asiantuntijamme

Image of Sini Vaittinen
Sini VaittinenLakimies, Oikeustieteen maisteri, Kasvatustieteiden maisteri
Image of Kim Hakala
Kim HakalaLakimies, Oikeustieteen maisteri
Placeholder image for person without image
Samuli MalminenLakimies, Oikeustieteen maisteri
Image of Venla Pääkkönen
Venla Pääkkönen Oikeustieteen ylioppilas
Placeholder image for person without image
Anniina Purje Oikeustieteen ja kauppatieteen ylioppilas

Lue lisää aiheesta:

article

Tapaamisoikeus ja lapsen oma tahto asumisjärjestelyissä avioeron jälkeen

article

“Sharenting-ilmiö” - Vanhempien some-julkaisut ja lapsen yksityisyyden suoja

article

Oheishuoltajuus monimuotoperheissä

article

Kun lapsen tapaamisoikeus ei toteudu

article

Kansainvälinen lapsikaappaus

article

Isovanhempien tapaamisoikeus

article

Grooming-ilmiön yleistyminen - lapsen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin internetin välityksellä

article

Follo-sovittelu

article

Estääkö koronavirus lapsen ja vanhemman väliset tapaamiset?

article

Uutta oikeuskäytäntöä elatusavun palauttamisesta

Lex Civilis Oy


Hitsaajankatu 22-24, 00810 HELSINKI | Fredrikinkatu 33B, 00120 HELSINKI

toimisto@lexcivilis.fi

Tietosuojaseloste