Jotta kuluttaja voidaan velvoittaa maksamaan perintäkuluja, perintäyhtiön tulee näyttää toteen, että alkuperäinen velkoja on velvollinen suorittamaan perintäyhtiölle perinnästä aiheutuneet kulut.
Perintälaissa (laki saatavien perinnästä) säädetään saatavien vapaaehtoisesta perinnästä. Perintälain mukaan velallisen on korvattava velkojalle perinnästä aiheutuvat kohtuulliset kulut.
Usein velkoja antaa kuluttajan laskun perinnän perintäyhtiön hoidettavaksi. Mikäli kuluttaja ei perintäyhtiön vaatimuksesta maksa laskua, lasku siirretään yleensä oikeudelliseen perintään, eli kuluttajalta vaaditaan suoritusta käräjäoikeudessa.
Perintäyhtiöt, jotka vaativat kuluttajilta oikeudenkäynnissä suoritusta alkuperäisen velkojan saataville, vaativat yleensä kuluttajilta myös perintäkuluja. Useissa tapauksissa kuluttaja onkin jo maksanut velan pääoman, mutta kuluttajalta peritään vielä tuomioistuimessa pelkkiä korkoja tai perintäkuluja.
Velallisen velvollisuus korvata perintäkulut voi koskea sekä velkojan omista perintätoimista aiheutuvia kuluja, että sellaisia perintäkuluja, jotka aiheutuvat velkojalle perintäyhtiön toimesta suoritetusta perinnästä, jotka velkojan on korvattava perintäyhtiölle.
Hovioikeus on ratkaisuissaan ottanut kantaa kuluttajan velvollisuuteen suorittaa perintäkulut perintäyhtiön vaatiessa niitä kuluttajalta tuomioistuimessa. Hovioikeuden ratkaisukäytännön mukaan kuluttajalta perintäkuluja tuomioistuimessa vaativan perintäyhtiön on sekä yksilöitävä sopimus tai sitoumus, jonka perusteella velkojalla olisi velvollisuus korvata perintäyhtiölle saatavan perinnästä aiheutuvat kustannukset että esitettävä luotettava selvitys kanteensa perusteeksi eli näytettävä kanne toteen.
Mikäli alkuperäisen velkojan ja perintäyhtiön välillä ei näytetä olleen mitään sopimusta siitä, että alkuperäinen velkoja on ollut velvollinen korvaamaan perinnästä aiheutuneet kulut perintäyhtiölle, kuluttaja ei ole velvollinen maksamaan perintäkuluja.
Hitsaajankatu 22-24, 00810 HELSINKI | Fredrikinkatu 33B, 00120 HELSINKI