Tapaamisoikeus ja lapsen oma tahto asumisjärjestelyissä avioeron jälkeen

Avioero on lähes poikkeuksetta tunteita herättävä ja emotionaalisesti kuormittava prosessi, erityisesti perheille, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia. Eron myötä vanhempien on sovittava useista keskeisistä asioista, kuten lapsen asumisjärjestelyistä, huoltajuudesta, tapaamisoikeudesta ja elatusavusta.

Yksi keskeisistä kysymyksistä avioeron jälkeen on tapaamisoikeus, joka tarkoittaa lapsen oikeutta tavata ja pitää yhteyttä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tapaamisoikeuden toteutuminen perustuu ensisijaisesti lapsen etuun sekä hänen omaan tahtoonsa.

Tapaamisoikeudesta

Tapaamisoikeudesta sopiminen on vanhempien vastuulla. Vanhempien tulee yhdessä päättää, missä lapsi asuu ja miten hän voi pitää yhteyttä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tämä sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on laadittava kirjallisesti ja esitettävä vahvistettavaksi sen hyvinvointialueen viranomaisille, jossa lapsi asuu. Hyvinvointialueen hyväksymä sopimus on voimassa ja voidaan panna täytäntöön kuten tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös.

Mikäli vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen tapaamisoikeudesta, he voivat hakea ratkaisua tuomioistuimelta, joko yhdessä tai erikseen. Tällöin asia voidaan saattaa tuomioistuinsovitteluun tai suoraan tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Lapsen oma tahto

Lapsen mielipiteen huomioiminen perustuu sekä kansalliseen lainsäädäntöön että Suomea sitoviin kansainvälisiin lapsi- ja ihmisoikeussopimuksiin. Kansallisessa lainsäädännössä 12-vuotiaan lapsen oma tahto on keskeinen tekijä huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa päätöksissä. Lain mukaan täytäntöönpanoa tapaamisiin etävanhemman kanssa ei saa toteuttaa vastoin 12 vuotta täyttäneen lapsen tahtoa. Alle 12-vuotiaan lapsen kohdalla on puolestaan huomioitava, ettei täytäntöönpanoon saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa, mikäli lapsi on riittävän kehittynyt ja hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Lapsen huoltolain mukaan lapsen vastustuksen arvioinnissa on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen esittämiin perusteltuihin syihin. Lapsen vastustuksen tulee osoittaa, että hän on kyennyt harkitsemaan asiaa huolellisesti. Viranomaisen on myös varmistettava, että lapsen mielipide on itsenäinen eikä siihen ole vaikuttanut epäasiallisella tavalla, kuten taivuttelulla tai manipuloinnilla.

Lapsen etu on aina ensisijainen, ja sen varmistaminen on vanhempien ja yhteiskunnan yhteinen vastuu. Lapsen asumisjärjestelyt ovat keskeinen osa vanhempien välistä yhteistyötä, ja niiden onnistuminen edellyttää vanhempien kykyä kommunikoida ja tehdä yhteistyötä lapsen parhaaksi. Vanhempien tulisi pyrkiä luomaan ympäristö, jossa lapsi voi kokea, että hänellä on paikka molemmissa kodeissa ja että hän voi ylläpitää hyviä suhteita molempiin vanhempiinsa.

Viranomaiset ovatkin pyrkineet aktiivisesti helpottamaan avioerotilanteita perheissä, joissa on alaikäisiä lapsia, tarjoamalla monipuolisia apu- ja tukitoimintoja. Tällaisia palveluita tarjoavat mm. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Mielenterveystalo.

Lakimiehemme ovat sitoutuneet tarjoamaan asiakkailleen henkilökohtaista ja luottamuksellista palvelua, joka perustuu asiantuntemukseen ja empatiaan. He tarjoavat asiantuntevaa neuvontaa ja tukea, joka kattaa muun muassa huoltajuus- ja tapaamisoikeuskysymykset sekä elatusapuun liittyvät asiat.

Otathan siis rohkeasti yhteyttä! Olemme täällä tukenasi.

Hitsaajankatu 22-24, 00810 HELSINKI | Fredrikinkatu 33B, 00120 HELSINKI

toimisto@lexcivilis.fi